Paavo Väyryselle – Näin sanoi Santeri Alkio
Paavo Väyryselle – Näin sanoi Santeri Alkio
Toivotan menestystä Keskustan puheenjohtajakilpailuun!
Tekstissäsi tuot esille alkiolaisuuden. Tuon tässä esille, mitä Santeri Alkio on tietyistä asioista sanonut. Sopii riipaisevan hyvin nykyiseenkin aikaan.
Näin Sanoi Santeri Alkio (seuraavassa tekstissä lainauksia)
Laillisuudesta
Lain kunnioitus on yhteiskunnan ja valtion kulmakivi. Sen suojelemisesta on jokainen kansakunnan jäsen henkilökohtaisessa edesvastuussa. Ken tästä edesvastuusta vetäytyy syrjään, hän valmistaa tietä yhteiskunnan hävittäjälle, laskee oman kansalaiskunniansa tien oheen kulkeakseen petturin valhekengissä, etsien pakenevaa omaa etuansa.
Senpä vuoksi on uuden Suomen kansalaistoiminnassa nyt kaikki voimat koottava työhön lain kunnioituksen palauttamiseksi. Ellei näin tehdä, asettuu anarkia vakinaiseksi asukkaaksi yhteiskuntaamme, jonka häviö on silloin varma.
Perustuslaista ja itsenäisyydestä
(Huom! Kun Alkio vuonna 1910 kirjoitti seuraavan tekstin, Suomi oli Venäjän yhteydessä oleva autonominen eli sisäisesti itsenäinen valtio, jolla oli omat lait, oma lakia säätävä eduskunta, oma hallitus ja oma raha.)
Kansalle on perustuslaki oikeusturva hallituksen mielivaltaa vastaan. Se on se sopimus, johon hallituksen ja kansan väliset suhteet perustuvat. Perustuslaki on hallittavien luokkaturva hallitsevien luokkavaltaa vastaan.
Mutta Suomen kansalle on perustuslaki vielä kansallisen valtio-oikeuden turva Venäjän vallanhimoisia pyyteitä vastaan.
Tästä syystä onkin Venäjän hallitus ryhtynyt Suomen suhteen yrittämään vallankaappaustietä. Se voi vallankaappauksen toimeenpanna perustuslain voimatta sitä estää. Mutta Venäjän hallitus ei voi koskaan saada tälle vallankaappaukselle lain pyhyyden siveellistä tukea, elleivät suomalaiset anna sille tunnustusta. Niinpä on perustuslaissa lujasti pysyminen tässäkin tapauksessa sorretun itsepuolustuksen välttämätön teko. Jos sorrettu ei lakiin perustuvasta oikeudestaan luovu, ja hän jaksaa odottaa sitä aikaa, jolloin vallankaappausta toimeenpanevat ja tukevat voimat lamautuvat, saadaan kyllä havaita, että historiaan perustuva kansanoikeus kyllä voittaa taantumuksellisen virkavallan toimeenpaneman tilapäisen vallankaappauksen.
Mutta tämä ei tapahdu ilman ponnistuksia kansan puolelta. Jos kansa vallankaappauksen tapahtuessa epäröi, ei varmasti tiedä mitä tahtoo ja tekee, joutuu se sangen helposti siihen tilaan että se epäröidessään, heikolla hetkellä antaa myöten vallankaappaukselle. Ensimmäinen myönnytys vie helposti toiseen. Epäröivä pelkuruus johtaa siihen, että menetetään asema toisensa jälkeen uhriksi vallankaappaajille. Kunnes valloitus on ”laillisessa järjestyksessä” kulkenut yli maan, jolloin kansa itse on luopunut historian vakaannuttamista perustuslaillisista oikeuksistaan.
Kenen asiaksi jää taistella maan perustuslakien puolesta tällaisessa asemassa kuin Suomella on?
- Kansan
Kansan kokonaisuudessaan siksi, että jos tämä tehtävä jää virkamiesten ja eduskunnan tehtäväksi yksin ja kansa seisoo vain arvostelijana, taistelu käy varsin heikoksi.
Meidän perustuslakitaistelumme nykyhetkillä muistuttaa suuressa määrässä maanjäristystä. Se uhkaa niellä kaikki. Tämä asema velvoittaa aivan erinomaisiin suojeluskeinoihin. Vaara on yhteinen. Eikä se ole ainoastaan meidän hätämme, vaan jälkeentulevien polvien, Suomen kansan hätä.
Välttämättömyys olla uskollinen perustuslaeilleen on kansalle aivan sama kuin yksilölle on olla uskollinen sisimmän olemuksensa parhaille siveellisille vaatimuksille. Jos yksityinen ihminen, tukahduttamalla omantuntonsa äänen, luopuu parhaista sisällisistä vaatimuksistaan ja lakkaa niitä sovelluttamasta omaan elämäänsä, joutuu hän siveellisesti tuuliajolle. Ne syyt, jotka häntä houkuttelevat tähän rikkomukseen, voivat olla hyvinkin houkuttelevia: oma etu, kunnia, tilapäinen pulastapelastus, ym. Mutta sitä nautintoa, jota tällaisessa tapauksessa luullaan saatavan rikkomuksen hedelmänä, sitä turhaan odotetaan. Aina seuraa itsensä väärennyksestä ja narraamisesta sama, mikä vekselinväärennyksestäkin: tilinpäivä.
Suomen kansalle, jonka on taistellen vietävä itsensä läpi nykyisten vallanpitäjien piirityslinjojen ja sitä varten säilytettävä kirjaimeen puettu perustuslakinsa voidakseen myrskyn ohi mentyä jatkaa omaa elämäänsä, sille on nykyisellä hetkellä tästä johtuvain velvoitusten itselleen selvittäminen elämänsä elinehto.
Lainaukset Santeri Alkion teksteistä päättyvät.
Vertaa Alkion tekstiä nykytilanteeseen, jota olen valottanut tekstissäni:
http://www.seppohauta-aho.net/Voiko%20Sauli%20Niinistoon%20nyt%20luottaa.pdf
Vaikka Niinistön osuus tekstissä on tuotu korostetusti esille, niin Esko Ahon johtaman hallituksen toimet eivät ole kunnioittaneet perustuslakeja eivätkä alkiolaisuutta. Toivon Paavo Väyrysen johtavan Keskustan oikeasti alkiolaisuuden linjoille.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Onpas ajankohtaista. Tuo kun olisi jokaisen suvaitsevaisen kotiläksy, ja jos ei ole, niin herra meitä varjelkoon tulevassa murheen alhossa, johon suvaitsevaiset Suomea suitsevat
Koska herra Soinille ei sopinut että Väyrysestä tulee presidentti, niin tehdään Väyrysestä sitten pääministeri.
Minulla ei ole maata kuin kynsien alla mutta jos Väyrynen tulee keskustan johtoon, äänestän keskustaa.
Tämä perustuslain romuuttaminen on häpeä monella tavalla:
- Eri puolueissa ei huomattu mikä on jutun clou, eli niinkuin Eero Tillanen eräässä toisessa blogissa sanoo:
"Ennen siihen vaadittiin poikkeuslaki, minkä säätäminen oli aina kaksivaiheinen prosessi. Perustuslakimuutoksen jälkeen riittää yksi 2/3 enemmistöpäätös."
Henry
Santeri Alkion suusta:
”Kansojen liiton heimolaisajatuksena tulisi Euroopan niin ikään kiireesti ottaa harkitakseen kysymystä Euroopan yhdysvalloista. On ilmeistä, että oman rauhansa vuoksi Euroopan täytyy ruveta johtamaan politiikkaansa siihen, että valtojen väliltä katoaa tarve pitää yllä sotajoukkoja, tullirajoja ja eriarvoista rahaa.”
Lähde http://www.sivistys.net/artikkelit___lisatietoa/kuka_santeri_alkio__.html

Kommentoi 13 kommenttia